Kesäkuu. Se tarkoittaa, että on virallisesti kesä. Tänään musta myös tuntui siltä ekaa kertaa. On ollut aika ankeaa ja pelottaa valmiiksi, että kesä on liian pian ohi. Eläminen on vähän unohtunut kaikkien velvollisuuksien keskellä.
Päätin yrittää olla satutukkainen kunhan pääsen taas lomalle. Voi olla, että saatte lukea siitä sitten lisää kun on sen aika enkä epäonnistu kovin kamalasti.
Toivottavasti saan myös puhallettua eloa tähän mun laiminlyötyyn reppana blogiini. Musta olis kiva kuulla, jos teillä on siellä jotain toivejuttuja tai ideoita, joista haluatte mun kirjoittavan.
Kevät oli jännittävää aikaa ja silloin tapahtui paljon.
Otin esimerkiksi tatuoinnin varmasti yhdeltä maailman parhaimmalta tatuoijalta, joka kertoi hauskoja juttuja mutta kuunteli aika huonoa musiikkia.
Se on peitekuva ja sattui aivan saatanasti. Enää ei ole kökkö tähtiä ja mä olen siitä iloinen.
Nyt mä voisin pitää jonkun jäätävän saarnan miten kannattaa miettiä sata kertaa tatuoinnin ottamista mutta mä en halua. Ystävällisenä huomautuksena vain sanon, että miettikää herranjestas kahdesti keneltä otatte.
Mä en osannut seitsemän vuotta sitten ottaa asioista selvää mutta onneksi olen tullut siinä paremmaksi.
Sit oli Slashin keikka! Huh huh. Oliko kukaan teistä siellä? Oli aivan sanoinkuvaamatonta.
Oli kaikki ne lempparibiisit, joita odotin ja konfettisade. Konfetteja löytyi muun muassa joka paikasta ja vielä seuraavanakin päivänä niitä tupsahteli jostain. Otin melkein kaks sataa kuvaa ihan vain varmistaakseni, että muistan sen illan. Olo oli aika epätodellinen.
Nämä on niitä hetkiä, jotka pitää kokea ainakin kerran elämässä ja jotka loppuu aina liian aikaisin.
