666

Kaksi viikkoa siihen kun otan pienen varaslähdön kesälomaan. Töissä on ollut hullua ja loma kuulostaa just nyt parhaimmalta mitä tiedän. Olo alkaa olla voimaton.

On kiva kun aamulla ei enää palele kauheasti. On jo toukokuu ja pian myös Slashin keikka.

Nyt on ollut hyvä keikkakevät. Santa Cruzkin kävi Kajaanissa. Meinasin tulla taas kuuroksi mutta oli niin siistiä.

Mun kummipoika sai pääsiäisenä hienon nimen. Mua meinasi naurattaa ihan hirveästi kastetoimituksen aikana. Pelasin ensimmäistä kertaa elämässäni juomapeliä ja se oli aika kuumottavaa. Siinä oli ihan kreisejä tehtäviä joita me ei uskallettu tehdä, joten pikkuisen muokattiin sääntöjä.
Kävin seikkailemassa Helsingissä. Tuntui väärältä kun en päässyt Linnanmäelle. Ensi kerralla olen päättänyt varmasti mennä.
Olen tahtonut lenkille mutta kuitenkin viimeiseen asti osannut vältellä sitä.

Vappukin oli eikä se ollut tänä vuonna kovin erikoinen. Suunnitelmat meni vähän päin helvettiä mutta mä oon tottunut siihen. Onneksi on ollut paljon jääkiekkoa mitä katsoa. Harmittaa, kun mun lempparijoukkue tippui NHL:ssä viime yönä.

Mansikkajuustokakku

Tässäpä teille mun blogin ihan ensimmäinen oikea leivontajuttu. Ei yhtään epäonnistunut ja aika maukas. Ohje pohjaan on varastettu kokonaan Suklaapossun leivontablogista.

Valkosuklainen mehevä ja kostea kakkupohja

130 g valkosuklaata rouhittuna

75 g voita

2 dl vettä

2 munaa

1,5 dl sokeria

2,25 dl vehnäjauhoja

1/4 tl vaniljajauhetta

1 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpeämään 170 asteeseen. Laita voi ja vesi kattilaan. Kuumenna, kunnes voi sulaa. Lisää suklaarouhe ja sekoita, kunnes suklaa sulaa. Sekoita kuivat aineet keskenään. Riko munat kulhossa ja vatkaa rivakasti joukkoon kuuma suklaa-voi-vesi-seos. Lisää kuivat aineet. Kaada taikina samantien voideltuun irtopohjavuokaan ja uuniin paistumaan. Paista 170 asteessa n. 13-15 minuuttia, kunnes pohja tuntuu keskeltä kevyesti painettuna kiinteältä, mutta pehmeältä ja/tai kun keskelle tökättyyn tikkuun ei tartu raakaa taikinaa. Pohja ei saa väriä pintaansa. Jäähdytä pohjaa muutama minuutti, irrota vuoan reuna ja anna pohjan jäähtyä kokonaan ennen pohjaosan irroittamista.

Ohje oli alkuperäisesti tarkoitettu kahteen n. 20 cm vuokaan mutta kapinoin ja käytin yhtä 24 cm vuokaa. Tuli ihan hyvä! Vaniljajauheen tilalla taisi olla hyppysellinen vanilliinisokeri.

 Soveltaminen on ok.

Mansikkamousse

500 g mansikoita
2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
n. 1,5 dl sokeria (maun mukaan)
1 rkl vaniljasokeria
6 liivatelehteä

Tee mousse. Hurauta mansikat soseeksi vaikkapa sauvasekoittimella. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon notkistettu tuorejuusto ja lisää sokeria. Sekoita joukkoon myös mansikkasose.
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä n. 5 minuuttia. Purista liika vesi pois ja liuota lehdet pieneen määrään kuumaa nestettä. Nakkaa neste moussen sekaan ja sekoita. Kaada mousse kakkupohjan päälle ja odota sairaan malttamattomana, että kakku hyytyy jääkaapissa ainakin muutaman tunnin.

Täytteen inspiraationa toimi tämä ohje.

Suositeltavaa kai oli, että kakkupohja tehdään valmiiksi jo edellisenä päivänä ennen kakun täyttämistä.

Tittidii! Ihan superhelppoa.

Liirumlaarum

Tänään kävin pienellä tutkimusmatkalla. Matka olisi ollut isompikin jos en olisi pukeutunut niin epäsovinnaisesti. Metsässä oli niin kaunista.

Täytin kuukausi sitten 25 vuotta. Huh se on pelottava ikä. Ajattelin varmaan samaa vuosi sitten. On vieläkin asioita, joita en tajua. Ahdistaa kun on niin tietoinen kaikesta paskasta mitä maailmassa tapahtuu. 

Musta tuli virallisesti kummitäti ystävänpäivänä. Oon varmasti maailman huonoin kummitäti, koska googletin just mitä mun tehtäviin kuuluu: jumalauta hengellinen kasvatus. Nyt on diippiä! Taidan vaan lähettää rahaa synttäreinä ja jouluna sekä opetan kuuntelemaan hyvää musiikkia.

Musta tulee myös ensi vuonna kaaso ekaa kertaa. Elämässäni tulee olemaan paljon uusia ja vastuullisia juttuja, joista olen kovin otettu ja ylpeä.

Lauantaina oli Sabatonin keikka. Se oli makee ja loppui aivan liian pian. Tulin villiksi. Olen oppinut Sabatonin biiseistä enemmän kuin koulussa historian tunneilla ikinä. Lost Society lämppärinä oli ihan huono ja sai mut vihaiseks. Tekstasin äitin kanssa puolet keikasta.
Sunnuntaina heräsin kurkku kipeänä ja ääni käheänä todella epämiellyttävään puheluun.

Löysin Joensuun ABC:ltä vessan, missä oli pirivalo.

Mun uus tukka

Hei mä tulin esittelemään teille mun uuden vuoden lupaustani. Tittidii! Tässä on mun uus tukka, joka mun mittakaavalla on ihan superlyhyt. Tuntuu vapaalta, vaikka mulla onkin pikkuisen ikävä mun entistä pitkää tukkaani. Se tarttui aina joka paikkaan kiinni ja oli ihan hirveässä kunnossa. Ja aika vaaleekin. Mut nyt mä kuulema näytän nuoremmalta mikä on ihan jees näin 25-vuotissynttäreiden kynnyksellä.

Arto oli vähän kipeä ja mä olin kovin huvittunut siitä, miten kuolemaisillaan hän on oli.
On muuten ollut aika ihanaa, kun aurinko on paistanut. Tuo pieni ystävä, jota olen ikävöinyt suuresti. Kun on kirkasta, niin aivastuttaa. Aurinko on siitä hassu. Kevät on kohta täällä ja mä tarvitsen hapsutakin sekä pyöreät aurinkolasit.

On tulossa ihan helvetin siistejä juttuja ja keikkoja. Viiden viikon päästä on Sabatonin keikka. Yhdeksän viikon päästä Santa Cruz. Keikoilla aion hillua ihan hulluna. Jos tähdet on kohdallaan, kymmenen viikon päästä lähden pienelle seikkailulle Helsinkiin ja se jännittää mua paljon.
On paljon asioita, joita odotan. Tämän hetken avainsana on ehdottomasti kärsimättömyys.
Yhtenä iltana tv:ssä kerrottiin, että aikamatkailu on mahdollista ja ihan helppoa. Eihän se kuulosta yhtään järkevältä mutta mä tahdon välillä uskoa vähän höpöjuttuihinkin. Kaikkea ei ole pakko selittää loogisesti ja järjellä. Joskus tunne riittää. Nyt mä tunnen, että tahdon hypätä ajassa vähän eteenpäin.

Oletteko jo kuulleet Battle Beastin uuden levyn? Se on huikea!

Ihanaa uutta vuotta ♥

Vaikka joulu oli jo monta viikkoa sitten, aion silti vähän kirjoittaa siitä teille, koska olen yleensä aina myöhässä ja kaikessa kovin hidas. Työt on vieneet liikaa mun ajasta ja olen ollut super väsynyt.
Aika menee niin nopeasti oletteko huomanneet. Mä toivon todella paljon, että kevät tulisi pian. Mun on vaikea uskoa ihmisiä, jotka sanovat pitävänsä pakkasesta. Yksi asia mistä talvessa pidän on luistelu. Ja joulu ja uusi vuosi ja mun synttärit.

Mun muumikalenteri on vieläkin avaamatta. Ehkä säästän sen ensi jouluun. Vai meneeköhän suklaat ihan kököksi. Ei mene, tarkistin.

Karkasin taas äidin ja isin luokse syömään. Mulle yritettiin juottaa väkisin viskiä ja se oli pahaa. Hyvät lahjat toi hyvän mielen. Pidän joulusta, koska silloin voi ostaa itselleen kaikkea hullua. Mä ostin ihan oman auton ja liput AC/DC:n keikalle. Kesästä tulee mielisairas.

Kun vuosi vaihtui, kävelin siideri kädessä ja sormet jäässä ja huusin. Olo oli vähän haikea mutta iloinen. Viime vuonna tapahtui paljon asioita. Enimmäkseen hyviä. Tein hyviä päätöksiä enkä vaihtaisi päivääkään pois. Vielä tässäkin iässä voi kasvaa henkisesti.

En valanut tinaa enkä tehnyt salaisia uudenvuodenlupauksia. Onneksi meillä oli tähtisädetikkuja.

Tänä vuonna aion käydä vihdoin kampaajalla. Olkoon se minun lupaukseni.
Olo on jännittävä ja malttamaton. Tavallaan kaikki alkaa alusta.

Sain pieneltä ystävältäni elämänohjeen. Ikinä ei kannata mennä naimisiin. Se pilaa kaiken. Harmi sillä musta häät on ihania. Se sama pieni ystävä sanoi Artoa Ville Laihialan näköiseksi.

Upeaa uutta vuotta! Toivottavasti teitte viisaampia lupauksia kuin mä.

Paska bloggaaja

Hei. Olenpa ollut mulkku ja laiminlyönyt teitä ja kirjoittamista. Ikäväkin on ollut. Teistä kolme on karannut jonnekin mun hiljaisuuden aikana.

Mun kirjoittamattomuudelle ei ole mitään syytä. Ei ole ollut elämää mullistavia juttuja tai tuntunut siltä, että tarvitsen edelleenkään taukoa. Olen ollut kovin epäaktiivinen kaikessa ja silti en kuitenkaan. Elämä vain tuntuu liian tasaiselta. Kun joku kysyy mitä mulle kuuluu, vastaus on aina sama.
Tauon aikana blogikin täytti taas vuosia ja syksy tuli ihan äkkiä. Nyt ulkona näyttää jo vähän talvelta ja mua vituttaa se. Joutuu pukemaan ainakin viisi kerrosta vaatteita, ettei palelisi ja siltikin palelee.

Täällä mä nyt taas kuitenkin olen ja näin mulla on mennyt.

Pieni sunnuntaiseikkailu villieläimiä katsomaan. Oli aika kökkö reissu kun kaikki eläimet nukkuivat.

Kävin häissä. Helvetillinen vaatekriisini selvisi sillä, kun pukeuduin kympin mekkoon.
Leivoin myös pullaa äitin kanssa. Se oli varmaan mun kolmas kerta elämässä. Pullista tuli isoja ja epämuodostuneita niin kuin yleensä mun leipomuksista.
Olen löytänyt vieraista rappukäytävistä outoja juttuja. Pesusieniä ja koirien puruluita. Tuntui jo ihan aarteenmetsästykseltä. Seuraavaksi odotan löytäväni jotain vieläkin huikeempaa.
Tehtiin Arton kanssa testi, missä selvisi mitä taruolentoja ollaan. Mä olin lohikäärme ja Arto merenneito. Musta lohikäärme on pikkuisen uskottavampi.

Sain tietää, että ensimmäinen kummilapseni on poika. Tunsin hänen pienet potkunsa ja kuulin kuinka sydän löi. Se kuulosti oikeasti joltain avaruusalukselta. Aika uskomatonta, että musta tulee helmikuussa kummitäti. Mä en herranjestas edes tiedä mitä ne tekee.

Aloitin pienen projektin.  Keväällä tapahtuu toivottavasti niin supersiistejä juttuja, että en kestä tätä odotusta.

Tässä teille vielä muutama biisi, jotka on aika rakastettavia. ♥ ♥ Pus pus.