lauantai 10. marraskuuta 2012

Keikkalesken elämää

Tekisi kovin mieli vinkua ja valittaa vuorotyön tyhmyydestä ja epäkäytännöllisyydestä. Buu!
Olen taas viikonlopun töissä kun muut puolestaan tekevät kaikkea mukavaa. Ilman minua!
Artokin lähti Ruukkiin keikalle ja jään siitäkin hauskuudesta paitsi. Sama on edessä ensi viikonloppuna kun Artolla on keikka Oulussa. Hirveen tylsää tällainen ajoittainen keikkalesken elämä.
Onneksi saan vertaistukea Siljalta, joka itsekin tylsistyy tällä hetkellä kotona ja tekee koulutehtäviä.



Kynsistudio à la Noora. Perjantaina innostuin vapaapäivän kunniaksi hieman neiteilemään.
Kovin on ammattimaisen näköistä. Varauksia otetaan vastaan kommenttiboksin puolella.
Oikeasti nämä kyllä näyttää paljonkin paremmalta luonnossa. Siis ihan aikuisten oikeasti.

Minulla olikin yksi vapaapäivä tällä viikolla. Miten hurjaa!
Luulin, että saan reippaana hiki hatussa painaa kahdeksan päivää töitä putkeen. Kylläpä olisikin kelvannut. Eihän minulla olekaan muuta sisältöä elämälleni kuin työt.


En tiedä miten suhtautua, kun Arton vanhemmat ovat jo alkaneet kysellä lastenlasten perään.
Ja  kihloihinkin pitäisi kuulema jo mennä. Apua!
Meillä pyörii kaksi ja joskus kolme tai neljäkin lapsenomaista elukkaa ja ihmistä kotona.
Pitäisikö siihen lisäksi ihan oikeasti hankkia vielä ihmisvauva? Toinen apua!
Minulla on aivan liian paljon kaikkea ihanaa tehtävää ja nähtävää. Elämästä loppuisi kaikki spontaanius ja hulluus. Pitäisi olla jo niin kovin aikuinen.
Hyvin hyvin pelottava jo pelkkä ajatuskin. Haluan olla itsekin vielä välillä vähän lapsi. 


Taidankin tästä vetäytyä sohvan nurkkaan syöpöttelemään ja katsomaan Gleetä.
En halua mennä yksin nukkumaan. Ei ole ketään vieressä lämmittämässä. Tai puhumassa unissaan esimerkiksi hevosista tai makkaroista. Tai muuten vaan tuhisemassa.
Kissatkin, tai no kissa, vaan kiusaa ja puree minua jaloista. Tuhmaa.
Täytyy vaan hautautua kahden peiton alle sikiöasentoon ja ajatella kivoja asioita niin näkee kivoja unia.
Jaksan sitten hirveen intopinkeänä olla seitsemän aikaan aamulla työpaikan ovenkahvassa roikkumassa. Haha, saanen nauraa. Tulee varmasti hyvä päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti