Kahden päivän sairaslomalainen

Kaksi viikkoa jouluun. Laskin aivan itse!

Tällä viikolla on pakko käydä joululahjaostoksilla. Siis ihan pakko. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Siksipä suurin osa lahjoista onkin jo valmiiksi mietittynä pienessä päässäni.

Edellisvuosien mitä helvettiä ostan sille, tälle ja tuolle-stressaamisesta oppineena päätin tällä kertaa valmistautua paremmin. Kyllä kannatti. Tunnen itseni kovin viisaaksi.

Sain eilen viimeinkin ostettua uudet jouluvalot makuuhuoneeseen ja asensin ne. Ihan itse tein senkin.
 Myönnän ettei se kovin vaikeaa ollut. Mutta silti. Saako näitä pitää ympäri vuoden?
Nämä kun on niin kivan näköiset. Helmiä ja kaikkea. Voisin leikkiä, että meillä on aina joulu ja saisin joka päivä paljon lahjoja. Niin ja saisi syödä joka päivä paljon jouluruokia.
Joskus vaan tulee kovin kummallinen mieliteko saada joulukinkkua. Vaikka ei olisi edes joulu.
Aina saa haaveilla. Ja pitääkin. Muuten elämä olisi kovin ikävystyttävää.

Tämä aamu alkoi kovin ankeasti. Heräsin koviin vatsakipuihin. Siispä itkien lääkärille.
Välillä kivut oli niin sietämättömiä etten edes tiennyt miten päin olla.
Onneksi sain melko nopeasti antibiootit ja helpotuksen kovin tuskalliseen olotilaani. Vaikka sillä hetkellä sekuntikin tuntui ikuisuudelta. Saatoin myös oksentaa kotimatkalla. Hyi! Ei enää ikinä.
Nyt olenkin kissojen kanssa nukkunut ja köllötellyt peiton alla koko päivän. Ehkä ne ymmärtää, että olen kipeä ja hieman allapäin ja haluavat olla mun seurana.
Tälläkin hetkellä kirjoittelen tätä peiton alla Konsta sylissä.
 Ja oi Artokin tulee ihan kohta kotiin hoitamaan minua. Ihanaa. ♥ Paranen varmasti ennätysvauhtia.