Muisteloita

Tuli ikävä omia lukioaikojani.
Ei niitä kauheita pakollisia ruotsin kursseja, joita ei meinannut millään päästä kunnialla läpi eikä sitä hullun lailla pänttäämistä vaan vanhojen tansseja ja penkkareita.
Voisin lähteä uudestaan tanssimaan ihan koska vaan. Kun vain joku ihana minua pyytäisi. 

Onnellinen vanha. Taakseni oli piiloutunut joku tyhmän näköinen poika.

Mekkohan piti lähteä näihin kinkereihin metsästämään isosta citystä, Oulusta siis.

Ei meidän keskinkertaisesta kaupungistamme siihen aikaan olisi löytynyt mitään minulle kelpaavaa.

Päivä oli täydellinen. Eräs rakkaustarinakin taisi saada alkunsa meidän vanhojen jatkoilla. Tai ainakin pienen alkusysäyksen oikeaan suuntaan. Viisi vuotta sitten. Samalla tiellä ystäväni on edelleen. Ihanaa.

Haha apua! Meidän kissaparat pääsi tällä viikolla ensimmäistä kertaa kylpyyn.

Ei ne tainneet ehkä kovin arvostaa sitä hetkeä elämässään. Luulen niin. Tai oikeastaan tiedän.

Mutta tuli puhtaita ja hyväntuoksuisia kissoja. Teki mieli vain nuuskutella niitä loppuilta.

Kuulostan hullulta. 

Syntymäpäiväjuhliini on muuten enää kuusi päivää!

Kovin malttamattomana jo odotan tulevaa viikonloppua, vaikka entistäkin on vielä reipas tunti jäljellä.

Vielä malttamattomampana odotan syntymäpäivälahjaani, jonka olen itse itselleni hankkinut.

Miksi odottavan aika on aina niin pitkä?

Arto taisi tänään ladata Angry Birdsin puhelimeen, joten ei ole vaikea arvata miten mun päivä on mennyt.  Ollaan kovasti kinasteltu siitä kumpi saa pelata ja kumpi joutuu mököttämään ja odottamaan vuoroa.

No ei nyt ehkä noin dramaattisesti mutta kun kummallakin olisi kova halu pelata.

Vihaiset linnut ovat koukuttaneet meidät.

Taidankin mennä esittämään Artolle parhaimman koiranpentu-ilmeeni josko olisi mun vuki.