The number of the beast

Kokeilin mun pikkuruisiin huuliin violettia huulipunaa. Pidin siitä paljon. Huulipunaa uskallan käyttää vain salaa kotona. Julkisilla paikoilla näyttäisin pian Jokerilta.

Aina välillä tahtoisin oikein ihanat pulleat pusuhuulet ja kadehdin ihmisiä joille semmoiset on siunaantuneet ihan syntymälahjana. Mä olin vähän epäonnekkaampi geenilotossa niiden suhteen.

Aloitin taas jostain helvetin syystä salitreenit ja kotijumpan. Nyt mä olen osannut vältellä niitä kiitettävän arvoisesti jo kohta kaksi viikkoa. Maanantaina mun piti mennä salille mutta ostinkin Pätkisjäätelöä ja söin kerralla kaiken. Enhän mä mikään ammattilainen näissä jutuissa ole ja sen voin sanoa, että penkistä nousee ihan naurettavan vähän. Mutta elämää ei saa ottaa liian vakavasti. Se jäätelö oli muuten hyvää.

Syksyahdistus alkaa helpottamaan, vaikka ajatus talvesta pelottaa vähän ja mua palelee koko ajan. Mä olen nähnyt ihmisten ripustaneen jo jouluvaloja pihoilleen. Ihan hullua.

Syksyisin tulee outo halu lähteä metsään. En mä sinne oikeasti varmaan koskaan lähde. Kaikki tämä melankolisuus on jotenkin kaunista. Pitää luopua ennen kuin voi ottaa vastaan jotain uutta. Niinhän se menee ihan oikeassa elämässäkin. Ei pidä vaipua synkkyyteen. Onneksi NHL alkaa taas.

Perjantai

Mulla olis kamalasti tekemistä. Sen sijaan, että tekisin oikeita juttuja, istun lattialla ja kuuntelen vuoroin Hans Zimmerin merirosvomusiikkia ja Iron Maidenin uutta levyä. Tällä hetkellä se tuntuu tärkeimmältä. On perjantai ja silloin pitää olla huoleton. Päätin myös yrittää kirjoittaa teille jotain luettavaa tänne blogin puolelle, mikä varmaan joidenkin silmissä tekee hitaasti kuolemaa. Mutta täällä mä oon.

Olen kokenut taas monia upeita keikkahetkiä. Saanut paljon kokemuksia. Musiikki on parasta livenä. Sanoista ei aina saa selvää mutta voi silti laulaa hulluna mukana. Livenä musiikin voi tuntea.

Olin kovin onnekas ja voitin liput Kuopiorockiin. Hämmennyin kun viihdyin Bodomin keikalla loppuun asti. Tarkoitus oli viipyä vain hetki. Oli makeet ilotulitukset.

AC/DC oli maaginen. En nähnyt oikein helvettiäkään ja meinasin joutua pieneen kissatappeluun, kun poltin röökiä jonkun mielensäpahoittajien jengin edessä, jotka epäsuorasti uhkasi sytyttää mun hiukset tuleen. Hups.

Loma loppui noin neljä viikkoa sitten. On aina yhtä haikea huomata kesän olevan ohi. Tuntuu, että elämäkin on ohi ainakin hetken aikaa. Mut hei ei se ole! Vie vain hetken ennen kuin osaa taas nauttia kaikista jutuista. Kuten esimerkiksi siitä, että yllättäen muistaa jääkaapissa olevan skumppapullon. Huomenna voi olla vaikka juhlapäivä.

Voisin kertoa myös siitä mun satutukkakokeilusta. Tavoite oli sellainen kivan pastelli lila tukka. No ei oikein onnistunut. Tukasta löytyi vähän kaikenlaista. Harmaata, keltaista ja pikkuisen sitä lilaakin. Värjäys tapahtui helvetinmoisessa kiireessä, paskassa valossa shampoota ja väriä kouraan mielivaltaisesti nakellen ja värimössöä tukkaan kiihkeästi hieroen. Metodina ei ihan menestyksekkäin. Ei jatkoon.

Kevään lempparijutut

Kesäkuu. Se tarkoittaa, että on virallisesti kesä. Tänään musta myös tuntui siltä ekaa kertaa. On ollut aika ankeaa ja pelottaa valmiiksi, että kesä on liian pian ohi. Eläminen on vähän unohtunut kaikkien velvollisuuksien keskellä.

Päätin yrittää olla satutukkainen kunhan pääsen taas lomalle. Voi olla, että saatte lukea siitä sitten lisää kun on sen aika enkä epäonnistu kovin kamalasti.
Toivottavasti saan myös puhallettua eloa tähän mun laiminlyötyyn reppana blogiini. Musta olis kiva kuulla, jos teillä on siellä jotain toivejuttuja tai ideoita, joista haluatte mun kirjoittavan.

Kevät oli jännittävää aikaa ja silloin tapahtui paljon.
Otin esimerkiksi tatuoinnin varmasti yhdeltä maailman parhaimmalta tatuoijalta, joka kertoi hauskoja juttuja mutta kuunteli aika huonoa musiikkia.
Se on peitekuva ja sattui aivan saatanasti. Enää ei ole kökkö tähtiä ja mä olen siitä iloinen.
Nyt mä voisin pitää jonkun jäätävän saarnan miten kannattaa miettiä sata kertaa tatuoinnin ottamista mutta mä en halua. Ystävällisenä huomautuksena vain sanon, että miettikää herranjestas kahdesti keneltä otatte.
Mä en osannut seitsemän vuotta sitten ottaa asioista selvää mutta onneksi olen tullut siinä paremmaksi.

Sit oli Slashin keikka! Huh huh. Oliko kukaan teistä siellä? Oli aivan sanoinkuvaamatonta.
Oli kaikki ne lempparibiisit, joita odotin ja konfettisade. Konfetteja löytyi muun muassa joka paikasta ja vielä seuraavanakin päivänä niitä tupsahteli jostain. Otin melkein kaks sataa kuvaa ihan vain varmistaakseni, että muistan sen illan. Olo oli aika epätodellinen.
Nämä on niitä hetkiä, jotka pitää kokea ainakin kerran elämässä ja jotka loppuu aina liian aikaisin.

666

Kaksi viikkoa siihen kun otan pienen varaslähdön kesälomaan. Töissä on ollut hullua ja loma kuulostaa just nyt parhaimmalta mitä tiedän. Olo alkaa olla voimaton.

On kiva kun aamulla ei enää palele kauheasti. On jo toukokuu ja pian myös Slashin keikka.

Nyt on ollut hyvä keikkakevät. Santa Cruzkin kävi Kajaanissa. Meinasin tulla taas kuuroksi mutta oli niin siistiä.

Mun kummipoika sai pääsiäisenä hienon nimen. Mua meinasi naurattaa ihan hirveästi kastetoimituksen aikana. Pelasin ensimmäistä kertaa elämässäni juomapeliä ja se oli aika kuumottavaa. Siinä oli ihan kreisejä tehtäviä joita me ei uskallettu tehdä, joten pikkuisen muokattiin sääntöjä.
Kävin seikkailemassa Helsingissä. Tuntui väärältä kun en päässyt Linnanmäelle. Ensi kerralla olen päättänyt varmasti mennä.
Olen tahtonut lenkille mutta kuitenkin viimeiseen asti osannut vältellä sitä.

Vappukin oli eikä se ollut tänä vuonna kovin erikoinen. Suunnitelmat meni vähän päin helvettiä mutta mä oon tottunut siihen. Onneksi on ollut paljon jääkiekkoa mitä katsoa. Harmittaa, kun mun lempparijoukkue tippui NHL:ssä viime yönä.

Mansikkajuustokakku

Tässäpä teille mun blogin ihan ensimmäinen oikea leivontajuttu. Ei yhtään epäonnistunut ja aika maukas. Ohje pohjaan on varastettu kokonaan Suklaapossun leivontablogista.

Valkosuklainen mehevä ja kostea kakkupohja

130 g valkosuklaata rouhittuna

75 g voita

2 dl vettä

2 munaa

1,5 dl sokeria

2,25 dl vehnäjauhoja

1/4 tl vaniljajauhetta

1 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpeämään 170 asteeseen. Laita voi ja vesi kattilaan. Kuumenna, kunnes voi sulaa. Lisää suklaarouhe ja sekoita, kunnes suklaa sulaa. Sekoita kuivat aineet keskenään. Riko munat kulhossa ja vatkaa rivakasti joukkoon kuuma suklaa-voi-vesi-seos. Lisää kuivat aineet. Kaada taikina samantien voideltuun irtopohjavuokaan ja uuniin paistumaan. Paista 170 asteessa n. 13-15 minuuttia, kunnes pohja tuntuu keskeltä kevyesti painettuna kiinteältä, mutta pehmeältä ja/tai kun keskelle tökättyyn tikkuun ei tartu raakaa taikinaa. Pohja ei saa väriä pintaansa. Jäähdytä pohjaa muutama minuutti, irrota vuoan reuna ja anna pohjan jäähtyä kokonaan ennen pohjaosan irroittamista.

Ohje oli alkuperäisesti tarkoitettu kahteen n. 20 cm vuokaan mutta kapinoin ja käytin yhtä 24 cm vuokaa. Tuli ihan hyvä! Vaniljajauheen tilalla taisi olla hyppysellinen vanilliinisokeri.

 Soveltaminen on ok.

Mansikkamousse

500 g mansikoita
2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
n. 1,5 dl sokeria (maun mukaan)
1 rkl vaniljasokeria
6 liivatelehteä

Tee mousse. Hurauta mansikat soseeksi vaikkapa sauvasekoittimella. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon notkistettu tuorejuusto ja lisää sokeria. Sekoita joukkoon myös mansikkasose.
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä n. 5 minuuttia. Purista liika vesi pois ja liuota lehdet pieneen määrään kuumaa nestettä. Nakkaa neste moussen sekaan ja sekoita. Kaada mousse kakkupohjan päälle ja odota sairaan malttamattomana, että kakku hyytyy jääkaapissa ainakin muutaman tunnin.

Täytteen inspiraationa toimi tämä ohje.

Suositeltavaa kai oli, että kakkupohja tehdään valmiiksi jo edellisenä päivänä ennen kakun täyttämistä.

Tittidii! Ihan superhelppoa.

Liirumlaarum

Tänään kävin pienellä tutkimusmatkalla. Matka olisi ollut isompikin jos en olisi pukeutunut niin epäsovinnaisesti. Metsässä oli niin kaunista.

Täytin kuukausi sitten 25 vuotta. Huh se on pelottava ikä. Ajattelin varmaan samaa vuosi sitten. On vieläkin asioita, joita en tajua. Ahdistaa kun on niin tietoinen kaikesta paskasta mitä maailmassa tapahtuu. 

Musta tuli virallisesti kummitäti ystävänpäivänä. Oon varmasti maailman huonoin kummitäti, koska googletin just mitä mun tehtäviin kuuluu: jumalauta hengellinen kasvatus. Nyt on diippiä! Taidan vaan lähettää rahaa synttäreinä ja jouluna sekä opetan kuuntelemaan hyvää musiikkia.

Musta tulee myös ensi vuonna kaaso ekaa kertaa. Elämässäni tulee olemaan paljon uusia ja vastuullisia juttuja, joista olen kovin otettu ja ylpeä.

Lauantaina oli Sabatonin keikka. Se oli makee ja loppui aivan liian pian. Tulin villiksi. Olen oppinut Sabatonin biiseistä enemmän kuin koulussa historian tunneilla ikinä. Lost Society lämppärinä oli ihan huono ja sai mut vihaiseks. Tekstasin äitin kanssa puolet keikasta.
Sunnuntaina heräsin kurkku kipeänä ja ääni käheänä todella epämiellyttävään puheluun.

Löysin Joensuun ABC:ltä vessan, missä oli pirivalo.

Mun uus tukka

Hei mä tulin esittelemään teille mun uuden vuoden lupaustani. Tittidii! Tässä on mun uus tukka, joka mun mittakaavalla on ihan superlyhyt. Tuntuu vapaalta, vaikka mulla onkin pikkuisen ikävä mun entistä pitkää tukkaani. Se tarttui aina joka paikkaan kiinni ja oli ihan hirveässä kunnossa. Ja aika vaaleekin. Mut nyt mä kuulema näytän nuoremmalta mikä on ihan jees näin 25-vuotissynttäreiden kynnyksellä.

Arto oli vähän kipeä ja mä olin kovin huvittunut siitä, miten kuolemaisillaan hän on oli.
On muuten ollut aika ihanaa, kun aurinko on paistanut. Tuo pieni ystävä, jota olen ikävöinyt suuresti. Kun on kirkasta, niin aivastuttaa. Aurinko on siitä hassu. Kevät on kohta täällä ja mä tarvitsen hapsutakin sekä pyöreät aurinkolasit.

On tulossa ihan helvetin siistejä juttuja ja keikkoja. Viiden viikon päästä on Sabatonin keikka. Yhdeksän viikon päästä Santa Cruz. Keikoilla aion hillua ihan hulluna. Jos tähdet on kohdallaan, kymmenen viikon päästä lähden pienelle seikkailulle Helsinkiin ja se jännittää mua paljon.
On paljon asioita, joita odotan. Tämän hetken avainsana on ehdottomasti kärsimättömyys.
Yhtenä iltana tv:ssä kerrottiin, että aikamatkailu on mahdollista ja ihan helppoa. Eihän se kuulosta yhtään järkevältä mutta mä tahdon välillä uskoa vähän höpöjuttuihinkin. Kaikkea ei ole pakko selittää loogisesti ja järjellä. Joskus tunne riittää. Nyt mä tunnen, että tahdon hypätä ajassa vähän eteenpäin.

Oletteko jo kuulleet Battle Beastin uuden levyn? Se on huikea!

Ihanaa uutta vuotta ♥

Vaikka joulu oli jo monta viikkoa sitten, aion silti vähän kirjoittaa siitä teille, koska olen yleensä aina myöhässä ja kaikessa kovin hidas. Työt on vieneet liikaa mun ajasta ja olen ollut super väsynyt.
Aika menee niin nopeasti oletteko huomanneet. Mä toivon todella paljon, että kevät tulisi pian. Mun on vaikea uskoa ihmisiä, jotka sanovat pitävänsä pakkasesta. Yksi asia mistä talvessa pidän on luistelu. Ja joulu ja uusi vuosi ja mun synttärit.

Mun muumikalenteri on vieläkin avaamatta. Ehkä säästän sen ensi jouluun. Vai meneeköhän suklaat ihan kököksi. Ei mene, tarkistin.

Karkasin taas äidin ja isin luokse syömään. Mulle yritettiin juottaa väkisin viskiä ja se oli pahaa. Hyvät lahjat toi hyvän mielen. Pidän joulusta, koska silloin voi ostaa itselleen kaikkea hullua. Mä ostin ihan oman auton ja liput AC/DC:n keikalle. Kesästä tulee mielisairas.

Kun vuosi vaihtui, kävelin siideri kädessä ja sormet jäässä ja huusin. Olo oli vähän haikea mutta iloinen. Viime vuonna tapahtui paljon asioita. Enimmäkseen hyviä. Tein hyviä päätöksiä enkä vaihtaisi päivääkään pois. Vielä tässäkin iässä voi kasvaa henkisesti.

En valanut tinaa enkä tehnyt salaisia uudenvuodenlupauksia. Onneksi meillä oli tähtisädetikkuja.

Tänä vuonna aion käydä vihdoin kampaajalla. Olkoon se minun lupaukseni.
Olo on jännittävä ja malttamaton. Tavallaan kaikki alkaa alusta.

Sain pieneltä ystävältäni elämänohjeen. Ikinä ei kannata mennä naimisiin. Se pilaa kaiken. Harmi sillä musta häät on ihania. Se sama pieni ystävä sanoi Artoa Ville Laihialan näköiseksi.

Upeaa uutta vuotta! Toivottavasti teitte viisaampia lupauksia kuin mä.