sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Onpa lenkkeily ihanaa


Voi me vietettiin maanantaina Arton kanssa meidän neljävuotispäivää. Neljä vuotta on aika hemmetin pitkä aika. Olen oppinut paljon siinä ajassa. Tuntuu, että musta on tullut myös parempi ihminen.
Joskus olin aika raivostuttava ja kiukkuinen. Se oli kai sitä aikaa, kun opetteli ensimmäistä kertaa elämään jonkun toisen ihmisen kanssa, joka ei ole äiti, isä tai sisko.



Oon ollut myös kovin ahkera viime päivinä ja aloittanut vihdoinkin sen lenkkeilyn. No en oo kovin sporttisena ollut mutta oikeanlainen kostyymi on mun ostoslistalla ihan kärjessä.
Eilen ostin jo uudet lenkkarit ensimmäistä kertaa varmaan sataan vuoteen.
Kunto mulla on aivan surkea. Musta on todella kliseistä sanoa, että urheilemisen jälkeen olo on fyysisesti maailman mahtavin. Ei se ole. Olo on aivan kamala ja tekis mieli vaikka kuolla. Henkisesti olen ollut voittaja ja olen tuntenut itseni kovin ylpeäksi.
Onneksi mukana on ollut hyvä ystävä, jonka kanssa voi kiroilla sitä maailman jyrkintä mäkeä noustessa ja pitää röökitauon silloin kun haluaa.



Mukana on ollut myös nämä pienet koiraystävät.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

The Blanko


Eilen oli The Blankon keikka. Ei tullut lisää vessakuvia mutta juku mikä bändi!
Lähdin keikalle kovin tietämättömänä ja vain muutaman biisin kuulleena. Kuitenkin odottaen, että keikka on ihan hyvä. No olinpa väärässä. Se oli ainakin sata kertaa parempi!! Huh miten hulluja miehiä.
Välillä mulla oli ihan psykedeelinen olo, välillä kuumotti ja vähän pelotti. Aika hyvin käytetyt kahdeksan euroa musta.

Viime yönä myös riideltiin alakerrassa. Mua ärsytti aivan helvetisti kun en saanut selvää että mistä. Sen mä kuulin, että tyttö oli tosi vihainen naapurinpojalle. Mäkin oon vihainen hänelle. Mä ehkä vähän jopa vihaan häntä. Joskus jopa vannoin omistavani elämäni sille, että hankin hänelle häädön.
Onneksi meidän muut naapurit on ihan symppiksiä. Meidän seinän takana asuu mm. keski-ikäinen setä, joka kysyy multa aina pienessä humalassa ollessaan enhän mä oo äkäinen. No en yleensä.


perjantai 11. huhtikuuta 2014

Vähän viime lauantaista


Hei. Täällä mä taas kirjoittelen surkeiden kuvien kera.
Mä taidan myös pian kirjoittaa mun ensimmäisen vakkarityösopimuksen. Se on aika jännittävää. Mä voisin mennä vaikka pankkiin ja ottaa asuntolainan. Ei ole mitään aikuisempaa kuin laina.
Mä en tiedä vielä varmasti onko tää se mun the juttu mutta nyt tuntuu ihan hyvältä.

Jos saisin valita minkä tahansa ammatin, tahtoisin olla laulaja. Tahtoisin olla oikein kunnon rokkimimmi.
Musiikki on parhaimmillaan aivan järisyttävän ihanaa ja olishan se ihan mielisairaan upeeta esiintyä tuhansille ihmisille. Tai sit se olis tosi pelottavaa ja pissaisin ihan oikeasti jännityksestä housuun.
Ykkösluokalla mä muistan halunneeni olla ratsupoliisi. Vähän tyhmä ammatti, koska oon melkein aina ollu sitä mieltä, että ratsastaminen on noloa. Leffoissa se kuitenkin näyttää coolilta.


Baarin vessaposet on ihan jees.
Viime lauantaina rokattiin Siljan kanssa ja yritettiin selvittää mitä rakennusinsinööri tekee työkseen. No ei oikein selvinnyt. Uhmasin myös rohkeasti yöpakkasta ja puin päälle uuden nahkarotsini. Oli aika kylmä mutta ei haitannut yhtään.
Huomenna mennään ehkä The Blankon keikalle. Silloin voi tulla lisää vessakuvia.