Hyväntekeväisyysjuttu

Moi. Mä taas liikutuin kovin. Mushilla on tänäkin jouluna ihana hyväntekeväisyyskampanja jee! He lahjoittavat jokaisesta Facebook-tykkäyksestä ruokaa pienille kodittomille kissoille ja koirille. Tykkäysten lisäksi Mush lahjoittaa ruokaa myös kaikista blogipostauksista, blogiin tai omille sivuille lisätyistä kampanjabannereista sekä #mushjouluiloa2013 tagista sisältävistä twiiteistä ja Instagram-kuvista.

Mä koitankin taas mun ihanien kissaystävieni kanssa haastaa teidät mukaan tekemään vähän hyväntekeväisyyttä. Aikaa on 9.12. asti. Mä lähetän teille kaikille osallistujille ihan helvetisti rakkautta ja pusuja. ♥ ♥ ♥ Teille, jotka tämän sivuutatte, toivon suurempaa sydäntä.

Kissapostaus numero 2

Kaapolla oli eilen synttärit. Hän täytti kaksi vuotta. Hän on jo iso poika!

Meidän vauvat kasvavat kovin nopeasti. Ihan vasta he olivat niin pieniä, että pääsivät piiloon joka koloon.

Arton mielestä meillä on maailman parhaimmat kissat. Olen ehkä samaa mieltä.

Tässä Kaapo ensimmäisenä päivänä. Hän oli kovin valloittava ystävä. Ihana myös ja niin kovin pieni.

Kissanpennut saavat minut herkistymään eniten. En tiedä mitään söpömpää.

Haluaisin perustaa kissapalatsin, jonne voisin ottaa ainakin sata kissaa. Paijaisin ja rakastaisin heitä paljon.

Se olisi upeaa elämää.

Mielestäni Kaapo on oikein viisas kissa. Hän myös juttelee paljon. Vieraiden tullessa hän heittäytyy jalkoihin kierimään ja päästämään hassuja ääniä. Häntä ei voi vastustaa.

Hän pitää hiiren noutamisesta, antaa tassua ja pelkää ilmapalloja. Hän on aivan temppukissa.

Paljon onnea muruni! ♥ 

Muisteloita

Tuli ikävä omia lukioaikojani.
Ei niitä kauheita pakollisia ruotsin kursseja, joita ei meinannut millään päästä kunnialla läpi eikä sitä hullun lailla pänttäämistä vaan vanhojen tansseja ja penkkareita.
Voisin lähteä uudestaan tanssimaan ihan koska vaan. Kun vain joku ihana minua pyytäisi. 

Onnellinen vanha. Taakseni oli piiloutunut joku tyhmän näköinen poika.

Mekkohan piti lähteä näihin kinkereihin metsästämään isosta citystä, Oulusta siis.

Ei meidän keskinkertaisesta kaupungistamme siihen aikaan olisi löytynyt mitään minulle kelpaavaa.

Päivä oli täydellinen. Eräs rakkaustarinakin taisi saada alkunsa meidän vanhojen jatkoilla. Tai ainakin pienen alkusysäyksen oikeaan suuntaan. Viisi vuotta sitten. Samalla tiellä ystäväni on edelleen. Ihanaa.

Haha apua! Meidän kissaparat pääsi tällä viikolla ensimmäistä kertaa kylpyyn.

Ei ne tainneet ehkä kovin arvostaa sitä hetkeä elämässään. Luulen niin. Tai oikeastaan tiedän.

Mutta tuli puhtaita ja hyväntuoksuisia kissoja. Teki mieli vain nuuskutella niitä loppuilta.

Kuulostan hullulta. 

Syntymäpäiväjuhliini on muuten enää kuusi päivää!

Kovin malttamattomana jo odotan tulevaa viikonloppua, vaikka entistäkin on vielä reipas tunti jäljellä.

Vielä malttamattomampana odotan syntymäpäivälahjaani, jonka olen itse itselleni hankkinut.

Miksi odottavan aika on aina niin pitkä?

Arto taisi tänään ladata Angry Birdsin puhelimeen, joten ei ole vaikea arvata miten mun päivä on mennyt.  Ollaan kovasti kinasteltu siitä kumpi saa pelata ja kumpi joutuu mököttämään ja odottamaan vuoroa.

No ei nyt ehkä noin dramaattisesti mutta kun kummallakin olisi kova halu pelata.

Vihaiset linnut ovat koukuttaneet meidät.

Taidankin mennä esittämään Artolle parhaimman koiranpentu-ilmeeni josko olisi mun vuki.

Huijasin

Minulla oli suuria suunnitelmia eiliselle. Todellisuudessa ne epäonnistuivat.
En juhlinut railakkaasti vaan otin sivistyneesti pari drinkkiä. Kuulostaa niin aikuiselta.
Käytiin maakuntamatkailulla Arton, Siljan ja Outin kanssa, kuunneltiin hyvää musiikkia, puhuttiin irstaita ja naurettiin kovasti. Omistamme välillä hyvin sairaan huumorintajun. Oli hyvä ilta. ♥
Mulla on ehdottomasti parhaimmat ystävät koko maailmassa.

Mulla ei ole yhden yhtäkään vapaapäivää ensi viikolla. Kuulostaa hirveen hauskalta.

Voi olla, että olen hyvin väsynyt tyttö.

Kunpa vain voisi hypätä tulevan viikon yli. Ei sitä kuitenkaan kukaan kaipaa.

Voisin huomenna käydä ostamassa puikot ja älyttömän monta rullaa lankaa, että saisin jotain muutakin sisältöä ensi viikolle kuin vaan töitä töiden perään.

Mulle tuli nimittäin aikaisemmin tällä viikolla kummallinen mieliteko alkaa neulomaan jotain. Vaikken edes osaa mitään ihmeellisiä juttuja.

Saatoin huijata myös toisessakin asiassa. Uhosin nimittäin, että pistän tuulemaan ja alan siivoamaan.

Toisin kävi. Mua ällöttää vähän tämmöinen laiskuus ja aikaansaamattomuus. Päätin, että nyt riittää.

Olin superahkera ja siivosin tomerasti sekä tein herkkuruokaa. Kymmenen pistettä ja papukaija merkki!

Nyt voinkin hyvillä mielin hautautua sohvalle muumipeiton alle ja alkaa katsomaan Sons of Anarchya.

Jäähyväiset joita ei koskaan sanottu

Arvatkaapa mikä on ihanaa? Minulla on pitkästä aikaa ihan koko viikonloppu vapaata! Olen iloinen.
Olen tällä viikolla töiden lisäksi auttanut hulluna Kaisaa muutossa.
Kävinkin keskiviikkona ja varsinkin torstaina pyörremyrskyn tavoin siivoomassa ja pistämässä paikkoja järjestykseen. Miten voikaan yhdellä ihmisellä olla niin kovin paljon tavaraa?

Eilen olisi ollu Kaisan läksiäiset ja mua harmittaa tosi paljon etten päässy sinne.
Olin kovin väsynyt ja nukuinkin varmaan yli kolmen tunnin päikkärit. Olo oli kyllä sen jälkeen vielä väsyneempi joten köhnötinki vaan koko illan kotona Arton kanssa. Tunsin itseni huonoksi ystäväksi
 Olisi ollut kiva päästä pitkästä aikaa vähän juhlimaan. Varsinkin kun nykyisin niin harvoin jaksan ja viitsin lähteä mihinkään. Viimeksi olen itse ollu juhlimassa seitsemän kuukautta sitten omia synttäreitä.
Onkohan minusta tullut vanha? Kovin kuulostaa siltä. Synttäreistä puheen ollen, Arton synttärit on alle viikon päästä enkä tiedä yhtään mitä ostaa lahjaksi.

Tein jotain kovin kamalaa torstaina. Menin nimittäin varaamaan itselleni tatuointiajan ensi kuun lopulle... Jännittää jo nyt ihan hirveesti, vaikka sinne on vielä melkein kuukausi aikaa.
Toisaalta en millään malttaisi odottaa. Apua!

Nappasin juuri Kaaposta kuvan. Se on aivan hassu. ♥

Makuuhuoneesta pari lempparia. :)

Löysin vihdoin ja viimein kesällä pitkän etsimisen jälkeen tämän unisiepparin. Tulin kovin iloiseksi.

Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä kun näin kävelykadulla inkkarimiehen omassa kojussaan näitä pullollaan. Noita venetsialaisia naamioita puolestaan olisi haaveissa saada vielä joskus pari lisää.

Olen tuon sisustuksen suhteen sellainen, että minulla on tapana hamstrata kaikkea kivaa ja sitten kotona huomaanki että hups, ne ei käykään tyylillisesti tai muuten vaan tänne meille.

Sitten niitä saa olla piilottelemassa jonnekin kaapin perukoille tai ystävällisesti lahjoittamassa eteenpäin jonkun toisen riesaksi. Kaupassa ne näyttää aina niin kovin kivoilta ja houkuttelevilta.

Ajattelin muuten olla taas hyvä tyttöystävä ja lähteä Arton keikalle.

Ansaitsen tästä hyvästä ainakin monta pusua! ♥ Ja teinhän minä köyhiä ritareitakin tänään mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Siitä siis vielä extrapusuja!

Kissanpäivät ja vähän Noorankin

Puolitoista viikkoa sitten Konsta tuli meille.
Kuten aikaisemmin kirjoitin, jännittyneenä odotin, miten meidän Kaapo uuden tulokkaan ottaa vastaan.
No ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Itku silmässä kauhistelin välillä, kun Kaapo pyöritteli pikkuista.
Olin varma, että saadaan sanoa Konstalle kohta hyvästit.
Nyt heidän jutut vaikuttaa kuitenkin jo enemmän leikiltä.
Silti he saa viettää vielä jonkin aikaa päivät eri huoneissa kun ollaan Arton kanssa töissä. Ainaki siihen asti kunnes Konsta kasvaa isommaksi.

Ensimmäinen hetki, kun he omasta tahdostaan nukkuvat samalla sohvalla. Ja näin lähekkäin!

Tätä ei kovin kauaa tietenkään kestänyt. Mutta on he kovin söpöjä siinä.

Nyt vasta Konstan tullessa tajuaa, miten iso tuo meidän Kaapo oikeesti on.

Tuntuu, että se painaa kymmenen kiloa ja on lihava kuin mikä.

Minulle on iskeny ihan hirveä himo alkaa sisustamaan meidän kämppää uusiksi.

Olen tässä pyörinyt erilaisilla nettisivuilla katselemassa kaikkea uutta ihanaa ja kivaa meille.

Listalla olisi ainakin laminaattien laitto ja olohuoneen tapetointi. Sekä wc kokonaan uusiksi, koska se on aivan h i r v e ä. Tuulahdus suoraan kasarin kulta-ajoilta. Ehkä jopa 70-luvulta...? Hyi ja yök.

Olen tullut myös siihen tulokseen, että se on kovin vaarallinen.

Arto tosin on sitä mieltä ettei sitä kannata alkaa remppaamaan ollenkaan. Edes anopin sana ei ole saanut Artoa vakuuttumaan siitä, että se olisi välttämätöntä. Hö.

Sitten olisi tietenkin vielä jotain muuta pientä kivaa millä saisi tämän kämpän ilmettä uudistettua.

Reilu kuukausi sitten kirjottelin, että olen testaillut Talika lipocils nimistä ripsien kasvattajaa.

Käytin sitä alkuun vaan iltasin mutta lopulta aloin ohjeen mukaan läträämään sillä aamuin ja illoin.

Harmittaa kovin ettei ole olemassa mitään ennen ja jälkeen kuvia mutta minusta tuntuu, että ripsistä olisi tullut hieman tuuheammat ja ehkä vähän pidemmätkin.

Tai sitten muutos johtuu siitä, että en ole pitkiin aikoihin käyttänyt ripsiväriä.

Summa summarum, en sanoisi että tämä nyt kuitenkaan ihan paska olisi. Ehkä.