Ja sellainen mä oon

Nämä andthatswhoiam-postaukset ovat olleet niin kovin suosittuja bloggaajien keskuudessa etten voinut enää olla tekemättä omaani. En vaikka jotku vihaavatkin näitä oikein sydämensä kyllyydestä. Sori.

Haaveilen kovin paljon ja kaikesta. Ihan pienistäkin asioista.

Jos voisin, ottaisin kaikki kodittomat kissat meille asumaan. Niin paljon minä kissoja rakastan.

Itkin Oliver ja kumppanit-leffan aikana monesti. Ensimmäisen kerran jo kun leffaa oli mennyt kolme minuuttia. Kissa parka.

Arto. ♥

Tästä asiasta on turha edes keskustella. Yleensä se ole minä, joka autossakin valitsee musiikin.

Onneksi Artolla ja mulla on hyvin samanlainen musiikkimaku. Vaikka mulla aina pikkuisen parempi.

Syytän rumasta kielenkäytöstäni edelleen niitä kahta poikaa, jotka opettivat mut kiroilemaan.

Olin silloin ehkä 10 tai 11.

♥

Mulla ja mun ystävillä on varmaan maailman likaisimmat mielet ja ällöttävimmät jutut.

Ala-asteella mua kiusattiin milloin mistäkin syystä. En ole ikinä ollut se luokan suosituin tyttö.

Kysykää vaikka Artolta! Välillä hieman häpeän omaa laiskuuttani.

Perse on vaan joskus kovin vaikea saada ylös sieltä sohvalta.

Yksi paheistani.

Toinen paheistani. Olen kyllä saanut herkutteluani kuriin ja olen siitä ylpeä.

Olen välillä liian perfektionisti ja se vituttaa suuresti.

Olin kovin ujo nuorempana. Koulussa esitelmien pitäminen ja väärin vastaaminen saivat varmasti punan nousemaan poskille. Asiaa ei auttanut se, että moni huomautti asiasta.

"Hei Noora sä oot ihan punainen!" NO SHIT SHERLOCK? Pitäisikö tuosta hyvästä antaa mitali?

Vielä nykyisinkin punastelen silloin tällöin. Eikä se ole niin söpöä mitä kuvitellaan.

Myönnän.

Rakastan selailla nettikauppoja ja tuhlata rahaani johonkin ihanaan ja turhamaiseen. Kengät ovat heikkouteni. En pidä kaupoissa kiertelystä ja sovituskopeista, joten Luojalle kiitos verkkokaupoista.

Kaapo ja Konsta on äitin muruja!

En halua ikinä aikuistua oikeasti.

Meidän kissa parat saa välillä liiankin paljon rakkautta ja hellyyttä osakseen eikä ne näytä aina sitä arvostavan.

Olen turhamainen, enkä edes häpeä myöntää sitä.

Kylmä totuus mutta en usko, että voisin ikinä luopua lihasta kokonaan. Rakastan sitä liikaa.

Semmoinen minä olen. Ja paljon muutakin.

Huomasitteko muuten, että vaihdoin taas bannerin. Edellinen rupesi jo kyllästyttämään.