Joskus ärsyttää

Mua vituttaa aika usein. Tai ehkä ärsyttää. Vituttaa on niin voimakas ilmaisu. Usein ne jutut on kovin pieniä ja vähäpätöisiä. En mä niihin voi itse vaikuttaa mutta voisin olla kai välittämättä niistä.

Nyt vituttaa talvi. Ja vihjailevat Facebook-kaverit. Tiedättekö semmoiset, jotka päivittää vihjaillen jotain superjännää ja salaista Facebookiin mutta siitä ei voi herranjestas puhua enempää julkisesti.

Vähän vituttaa myös se, että mulla ei ole Instagramia.

Olen myös onnellinen.

Olen onnellinen, koska mulla on jouluna kaksi vapaapäivää. Oi ja ihania ihmisiä mun elämässä ja muuta ällösöpöä ja kliseistä mutta silti kovin tärkeää.
Yritän nyt ajatella vain juttuja, jotka tekee mut onnelliseks. Mä uskon siihen, että kun tarpeeksi ajattelee hyviä juttuja, se auttaa. Tuntuu paremmalta. Valittaminenkin saa olon tuntumaan joskus hyvältä. 

Olis makeeta, jos elämä olis aina vaan yksisarvisia ja sateenkaaria. Kaikki ihmiset olis iloisia ja pitäisivät ihan liikaa toisistaan. Vähän kuin pienessä nousuhumalassa. Tai silloin, kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden. Silloin oli hullua. Mä taisin heittää yläfemmat tyypin kanssa, joka on ollut mun mielestä lähinnä vaan ällöttävä.