perjantai 7. joulukuuta 2012

Kuppi kuumaa

Hihii, olen iloinen ja kovin innoissani!
Iloisuuttani ei vähennä edes tieto siitä, että on pitkä työviikonloppu edessä. No ehkä vähän.
Ja myös se, että meidän Konsta on ollut vähän huonona tänään. Kiikutin Konstan lääkärille. Niin kuin kaikki ylihuolehtivat äidit tekevät, jos lapsi on kipeä. Meidän lapsi ei syönyt ja oksenteli.
Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että kyse ei todennäköisesti ole mistään vakavasta. Onneksi. Oksennuksen estolääkettä sekä toipumiseen tarkoitettua täysrehua ja potilas on valmis kotiutumaan.
Näillä näkymin kaikki hyvin. Ruokakin jo hieman maistui.


Reipas pikkunen!


 Tässä syy miksi olen innoissani. Bye bye Bosch, hello Dolce Gusto. Voi se on kovin söpö!
En ole vielä uskaltanut kokeilla sitä. Pelkään, että rikon sen. Vaikka olen lukenut, että yksinkertaisempaa laitetta saa etsiä. Silti. Pelaan varman päälle ja odotan miestä kotiin.
Äitikin vannotti, ettei saa mennä kokeilemaan ennen kuin on käyttöohjeet lukenu. Ja äitihän on aina oikeassa. Lukisin kyllä mutta en tiedä missä ne on. Tunnen itseni tyhmäksi.


Kävin maanantaina hakemassa kotikotoa punaiset jouluvalot. Ajattelin olla säästeliäs enkä ostaa uusia. Keskiviikkona yritettiinkin Arton kanssa asentaa niitä makuuhuoneeseen. Huonoin lopputuloksin.
Ne oli rumat ja liian pitkät. Ja yli puolet lampuista oli palanu. Mitä ihmettä? Maanantaina ne kyllä vielä paloi. Vein ne takaisin äidille ja päätin ostaa upouudet ja paljon hienommat. En vain vielä tiedä minkälaiset.
Se siitä säästeliäisyydestä.


Olen rakastunut. Montako kertaa tätä voi kuunnella kyllästymättä? Kovin monta! Ihana ihana ihana. ♥

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Rock like fuck!

Eilen oli kovin kiva päivä.
Käytiin Arton kanssa Oulussa Pikkujoulu piknikillä sekä pyörähtämässä Niinan ja Antin luona
 Menomatka oli kovin tuskaisa sään vuoksi. Näytti siltä kuin vuosisadan lumimyrsky olisi saapunut.
Toisinaan näkyvyys oli hirveen huono, aivan surkea suorastaan! Pahimmillaan ehkä vain metrin tai kaksi. Välillä vähän pelotti. Jopa Artoa. Päästiin kuitenkin ajoissa perille.




Suunnistettiin Club Teatrialle muutaman mutkan kautta tietenkin. Oulussa on vaan niin kovin vaikea löytää perille. Vaikka olisi navigaattori apuna. Neljä Ruusua oli jo lavalla.
Ja voi sitä ihmismassan määrää ja kuntoa. Pahimpia olivat ne vanhat akat, jotka jorasivat ihan kuin olisivat vielä nuoriakin. Kiitos mutta ei tarvitse kuitenkaan syliin asti tulla tanssimaan. :) Heh.
Olin jo kovin väsynyt Neljän Ruusun lopetettua. Meinasinkin nukahtaa seisaalleen ennen Michael Monroen keikkaa. Hups.



Keikan alettua väsymys hävisi kuin pieru Saharaan. Oli niin räjähtävä aloitus! Meno kesti loppuun asti.



Säälitti hieman Michaelin roudarit. Ne kun joutuivat juoksemaan lavalla ja selvittelemään mikin johtoa.
Michael aiheuttaa varmasti hurjan paljon harmaita hiuksia roudareilleen.
Siitäkin huolimatta esiintyminen oli aivan uskomatonta. Wau!




Ihana Dregen!



Oltiin Arton kanssa aivan eturivissä ja siitä oli kovin hyvät näkymät.
Michael kävi niin lähellä, että mun päälle tippui jopa hikipisara jos toinenkin.
Parhaimmillaan pääni oli ehkä puolen metrin päässä Michaelin haaroista kun hän päätti nousta turva-aidan päälle suoraan pääni yläpuolelle. En tiennyt minne katsoa.

Kesken keikan vierestäni eräs miespuolinen henkilö lähti kiipeämään turva-aidan yli hakeakseen rumpukapulaa aidan toiselta puolelta. Tunsin ettei tästä hyvä seuraa. Miten oikeassa olinkaan.
Hän löi silmäkulmansa kaiutinkaapin reunaan, joita aidan ja lavan välissä oli.
Ihan kuin hän olisi hyppyyn lähtiessään tähdännyt siihen. Hullua! Näytti melko hurjalta. Vertakin tuli.
Sai hän kuitenkin sen kapulan. Toivottavasti oli sen arvoista.






Kuinka moni 50-vuotias pystyy tähän? Ja vielä nahkahousuissa.
Keikka oli ihan superhyvä. Maailmanluokan meininki. Suosittelen lämpimästi. Sellaisillekin, jotka eivät ehkä tämän musiikkilajin kuuntelijoihin kuulukaan. Tämä nimittäin täytyy kokea itse.

P.S. Hui, on jo joulukuu! Täällä on paljon lunta. Ja lisää tulee koko ajan.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Pieleen menneitä suunnitelmia osa 1564892

Olen aivan surullinen. Viikonlopun rokkikeikat vaihtuikin johonkin muuhun. Eikä aivan yhtä hohdokkaaseen.
Viikonloppuani voi kuvailla yhdellä lauseella. Sinkkuelämää-maratoni ja koti-illat kissojen kanssa. Linnoittauduin neljän seinän sisälle ja leikin yksinäistä erakkoa.


Mikä siinä on, että kauan odotetut ja suunnitellut tapahtumat eivät näytä ikinä onnistuvan. Ainakaan allekirjoittaneen kohdalla. Kovin kovin kovin tyhmää.
Ajattelin koittaa korvata tämän viikonlopun menetyksen ensi viikonloppuna Oulussa.
Kaikki peukut ja isotvarpaat pystyyn. 


Nyt aion päästää sisäisen huippukokkini valloilleen ja valmistaa viiden tähden gourmet-aterian.
Olen nälkäinen!

torstai 22. marraskuuta 2012

Höhöö



OLEN ELOSSA!
Olen kovin reippaana koittanut valmistella postausta itsestäni (tottakai) vuosien varrelta.
Tähän mennessä olen saanut sen verran aikaiseksi, että kävin kotikotoa hakemassa monen monta kuvaa. Toisin sanoen satoja. Ja tietenkin itsestäni. :) Hups. No on siellä muitakin!
Huomasin, että sieltä puuttui parilta vuodelta mainioita otoksia. Täytyy lähteä uudelle valokuvien metsästysretkelle pian. Sitten alkaakin se vaikein osio, valita ne kuvista parhaimmat. Tai pahimmat!
Tiedossa kovaa pähkäilyä ja ankaraa päätöksien tekoa. Hmm...

Ajattelin omalta osaltani myös osallistua viiksienkasvatus-kampanjaan.
Taloutemme toinen osapuoli ei tähän hömppään mukaan lähtenyt. Mitäs pidätte?
Nyt ollaan hyvän asian puolesta liikkeellä.

Jipii, perjantaina WinterOpen ja Michael Monroe! Ja vapaa viikonloppu! Olen kovin onnellinen.

perjantai 16. marraskuuta 2012

CF-rakkautta

Tiedossa pienimuotoinen kuvaoksennus, pahoittelen.





Maanantaina postiluukusta kilahti Crazy Factoryn paketti.
Villiinnyin kovin ja tässä näette lopputuloksen. Olen oikea korvakorujen himohamstraaja.
Tästäkin vielä kaksi paria puuttuu. Lisää tähän "mutta kun ne on niin kovin söpöjä/halpoja/ihania ynnä muita hyviä tekosyitä." Mutta kun ne on! Näkisittepä edellisen tilaukseni sisällön.
Yritin taistella kivikautisen kameramme kanssa ja ottaa ihan itse kuvat näistä mutta turhauduin ja luovutin. Näppärästi suunnistin Crazy Factoryn sivuille ja voilà! Hirveen helppoa kun sen osaa.



Hankin myös täydennystä muumimukikokoelmaani, Talvimetsän.
Vähän niin kuin aikainen joululahja minulta minulle. Se on söpö! Niin kuin kaikki muumimukit.
Lisäksi hankin maailman katu-uskottavimman heijastimen. Tuli heti paljon rajumpi olo. Ehkä jopa pikkumyymäinen. Olen aivan muumihulluuden vallassa. Ihanaa! Muumit on Rakkautta, isolla ärrällä.

Rakkautta on myös kun poikaystävä tuo yllärinä ruokaa tyttöystävälle, jolla on kovin suuri nälkä.

Muumimaista viikonloppua! ♥

lauantai 10. marraskuuta 2012

Keikkalesken elämää

Tekisi kovin mieli vinkua ja valittaa vuorotyön tyhmyydestä ja epäkäytännöllisyydestä. Buu!
Olen taas viikonlopun töissä kun muut puolestaan tekevät kaikkea mukavaa. Ilman minua!
Artokin lähti Ruukkiin keikalle ja jään siitäkin hauskuudesta paitsi. Sama on edessä ensi viikonloppuna kun Artolla on keikka Oulussa. Hirveen tylsää tällainen ajoittainen keikkalesken elämä.
Onneksi saan vertaistukea Siljalta, joka itsekin tylsistyy tällä hetkellä kotona ja tekee koulutehtäviä.



Kynsistudio à la Noora. Perjantaina innostuin vapaapäivän kunniaksi hieman neiteilemään.
Kovin on ammattimaisen näköistä. Varauksia otetaan vastaan kommenttiboksin puolella.
Oikeasti nämä kyllä näyttää paljonkin paremmalta luonnossa. Siis ihan aikuisten oikeasti.

Minulla olikin yksi vapaapäivä tällä viikolla. Miten hurjaa!
Luulin, että saan reippaana hiki hatussa painaa kahdeksan päivää töitä putkeen. Kylläpä olisikin kelvannut. Eihän minulla olekaan muuta sisältöä elämälleni kuin työt.


En tiedä miten suhtautua, kun Arton vanhemmat ovat jo alkaneet kysellä lastenlasten perään.
Ja  kihloihinkin pitäisi kuulema jo mennä. Apua!
Meillä pyörii kaksi ja joskus kolme tai neljäkin lapsenomaista elukkaa ja ihmistä kotona.
Pitäisikö siihen lisäksi ihan oikeasti hankkia vielä ihmisvauva? Toinen apua!
Minulla on aivan liian paljon kaikkea ihanaa tehtävää ja nähtävää. Elämästä loppuisi kaikki spontaanius ja hulluus. Pitäisi olla jo niin kovin aikuinen.
Hyvin hyvin pelottava jo pelkkä ajatuskin. Haluan olla itsekin vielä välillä vähän lapsi. 


Taidankin tästä vetäytyä sohvan nurkkaan syöpöttelemään ja katsomaan Gleetä.
En halua mennä yksin nukkumaan. Ei ole ketään vieressä lämmittämässä. Tai puhumassa unissaan esimerkiksi hevosista tai makkaroista. Tai muuten vaan tuhisemassa.
Kissatkin, tai no kissa, vaan kiusaa ja puree minua jaloista. Tuhmaa.
Täytyy vaan hautautua kahden peiton alle sikiöasentoon ja ajatella kivoja asioita niin näkee kivoja unia.
Jaksan sitten hirveen intopinkeänä olla seitsemän aikaan aamulla työpaikan ovenkahvassa roikkumassa. Haha, saanen nauraa. Tulee varmasti hyvä päivä!