Minulla on kyllä aivan huippumahtava viikonloppu takana!
Perjantaina käytiin Pyhännällä Arton bändiä kuuntelemassa. Samalla kävin pyörähtämässä mummin luona pitkästä aikaa. Ihanaa serkkutyttöäniki näin!
Sukulaisia tulee tavattua aivan liian harvoin.
Perjantain kuvasaldo jäi kovin laihaksi. Onneksi eräs truefani kuvasi pienen pätkän poikien uudesta biisistä.
Perjantaina käytiin Pyhännällä Arton bändiä kuuntelemassa. Samalla kävin pyörähtämässä mummin luona pitkästä aikaa. Ihanaa serkkutyttöäniki näin!
Sukulaisia tulee tavattua aivan liian harvoin.
Perjantain kuvasaldo jäi kovin laihaksi. Onneksi eräs truefani kuvasi pienen pätkän poikien uudesta biisistä.
Lauantaina olikin sitten lähdettävä kohti Kiuruvettä ja Honkaranta Raikaa 2012-tapahtumaan. Tapahtuma oli yksityisten järjestämä minkä vuoksi se oli ainoastaan kutsutuille + heidän aveceilleen.
Tunsin itseni kovin tärkeäksi vieraaksi.
Poikien keikan jälkeen "lavan" valtasikin joku mies mustiin trikoisiin ja naamioon pukeutuneena. Tämä mysteerimies oli tullut suoraan Helsingistä jostain kirjajulkkareista.
Tässä vaiheessa mietin vain, että mitä helvettiä täällä tapahtuu. Kovin kummallinen tapaus.
Pojat jäi vielä katsomaan kaksi viimeistä bändiä kun me tultiin Siljan kanssa siihen tulokseen, että ollaan nähty ja kuultu jo tarpeeksi.
Kajaaniin ajettaessa poikettiin hieman reitiltä ja käytiin Siljan isoveljen ja hänen vaimonsa luona syötettävänä ja kahvittelemassa. Hyvä idea!
Tulomatkalla parikymmentä kilometriä ennen Kajaania bensatilanne alkoikin näyttää hieman huolestuttavalta. Oikeastaan kovin huolestuttavalta.
Ei auttanut muu kuin rystyset valkoisina rukoilla rakasta opeliamme, että näyttää nyt mistä se on tehty. Ja niin meidän uljas valkoinen ratsu vei kun veikin meidät perille asti!
Tässä vaiheessa mietin vain, että mitä helvettiä täällä tapahtuu. Kovin kummallinen tapaus.
Pojat jäi vielä katsomaan kaksi viimeistä bändiä kun me tultiin Siljan kanssa siihen tulokseen, että ollaan nähty ja kuultu jo tarpeeksi.
Kajaaniin ajettaessa poikettiin hieman reitiltä ja käytiin Siljan isoveljen ja hänen vaimonsa luona syötettävänä ja kahvittelemassa. Hyvä idea!
Tulomatkalla parikymmentä kilometriä ennen Kajaania bensatilanne alkoikin näyttää hieman huolestuttavalta. Oikeastaan kovin huolestuttavalta.
Ei auttanut muu kuin rystyset valkoisina rukoilla rakasta opeliamme, että näyttää nyt mistä se on tehty. Ja niin meidän uljas valkoinen ratsu vei kun veikin meidät perille asti!
Tuntui kyllä eilisen illan/yön jälkeen, että mun persparka on juurtunu auton penkkiin kiinni.
Onneksi tulevan viikonlopun saa hengähtää ennen seuraavaa keikkareissua.
Rankkaa tämä bändärin elämä.
Onneksi tulevan viikonlopun saa hengähtää ennen seuraavaa keikkareissua.
Rankkaa tämä bändärin elämä.
Mukavaa sunnuntai-iltaa!
P.S. Mulla on huomenna ensimmäinen työpäivä. Jännittää ihan pirusti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti