Hitto vie

Olin vähän huono-onninen maanantaina.

Vedin upeasti lipat ensimmäisen kerran tänä talvena. Eikä vielä ole edes kunnon talvi. Löin kyynärpääni ja lonkkani. Sattui aivan saatanasti. Kukaan ei tullut edes auttamaan tai kysymään olenko ok.

Melkein lukitsin itseni myös työauton ulkopuolelle, josta hätäännyin kovin.
Omasta autosta puolestaan puhkesi rengas.

Maanantaina vitutti. Nyt vähän jo naurattaa.

Mä en tiedä oliko tää jotain karma juttuja. Oon kyllä ollut ihan kiltti ja kiva muille.

Mä kuitenkin uskon vähän karmaan. Jos teet jotain paskaa, se varmasti kostautuu sulle myöhemmin.

Oma huono onni tuntuu kuitenkin kovin pieneltä, kun ystävällä menee vielä paljon huonommin.
Tulee avuton olo. Tahtoisin kovasti tehdä jotain, jotta saisin asiat paremmaksi.

Eilen meillä oli ihana extempore tyttöjen ilta ja oi oi parannettiin maailmaa vahingossa salmiakkikossun voimin ihan aamuun asti. Tänään on hassu olo. Mut ei mua haittaa, koska eilen oli hyvä ilta ja meillä oli maailman kivointa. Oli ihanaa olla spontaani. Tuntui hurjalta.