Sunnuntain pieni postaus

Mä pikkuisen jumppasin eilen. Musta tuntui, että kuolen. Lintsasin venyttelystä ja nyt lihasparkani ovat aika kipeät. En koskaan ymmärtänyt koulussa liikuntatunneilla venyttelyn ideaa. Musta se oli vain tyhmää ja ajanhukkaa. Nyt mä tajuan enkä aio enää lintsata siitä.

Tänään mä kävin luistelemassa. Se oli tasan yhtä varmaa kuin pyöräily ensimmäistä kertaa ilman apurattaita. Ja ihan älytsin kivaa.

Luistelupäivät alkavat olla vähissä. Mä tunnen, että kevät on tulossa. On jo maaliskuu.

Ystäväni aurinko on ollut piilossa mutta silti on kovin valoisaa. Voi juku.

Lupaan aloittaa lenkkeilyn heti kun kaikki lumi on sulanut pois. Käyn ostamassa makeet lenkkitossut ja lähden kirmailemaan läheiselle pururadalle.

Voi että kuinka paljon mä odotan jo kesää. On niin paljon upeita suunnitelmia ja juttuja, joita tahdon toteuttaa. Hitosti festareita ja matkailua. Eikä tarvitse pukea viittä kerrosta vaatteita, että pysyy lämpimänä.
Elämä on kesällä sata kertaa kivempaa.

Uusia muumijuttuja.
Musta muumeissa on paljon aika hyviä ajatuksia, jotka on kovin yksinkertaisia mutta kun ne kuulee tai lukee toisen sanomana, niissä on yhtäkkiä ihan helvetisti järkeä.
Viidakkojaksot on ehkä mun lemppareita. Tai ehkä se missä ne lentää isoissa saippuakuplissa.

Kohta mun täytyy mennä opettamaan Artolle miten leivotaan maailman paras pannari. Meillä on pieni rakkaushetki keittiössä.